perjantai 6. huhtikuuta 2012

Jens Ahlbom: Lokkivuoren Joonatan

Jens Ahlbom: Lokkivuoren Joonatan (alkup. Jonatan på Måsberget, 1986)
Suomennos: Jenni Kauhanen
Kustantaja: Saarmi-kirjat 2009
32 s

Lyhyesti: Koskettava kuvakirja erilaisuudesta, vammaisuudesta, ulkopuolisuudesta, osallisuudesta, esteiden voittamisesta sekä ystävyydestä. Sopii hyvin päiväkoti-ikäisille ja alakoululaisille, mutta vahvan tarinansa ansiosta kantaa kaikenikäisille lukijoille.

Silloin äiti kaappasi Joonatanin syliinsä ja selitti: "Elämä ei ole aina mukavaa. Joskus joudumme kohtaamaan myös vaikeita asioita. Sinun elämäsi saattaa olla vielä vaikeampaa kuin meidän muiden, koska sinulla ei ole siipiä, mutta sinun on vain opittava selviytymään. Muistathan, että siivettömyys ei tee sinusta muita huonompaa! Olet aivan yhtä hyvä ja tärkeä. Ja me rakastamme sinua valtavasti."

Joonatan asuu isänsä ja äitinsä kanssa korkealla Lokkivuorella, ja leikkii kaiket päivät yhdessä parhaan ystävänsä Saaran kanssa. Eräänä päivänä hän huomaa Saaran tokaisusta kipeän asian: kaikilla muilla on siivet, vain hänellä ei kasva selässään mitään. Kun päiväkodissa koittaa päivä, jolloin kaikki muut opettelevat ensi kertaa lentämään, kokee Joonatan itsensä satuttavan ulkopuoliseksi. Syksyllä, kun koulu alkaa, Joonatan jää kotiin. Ilman siipiä hänellä ei ole mitään asiaa korkealla kallion päällä sijaitsevaan kouluun. Joonatan masentuu - edes Saara ei saa tulla leikkimään hänen kanssaan.

Kunnes eräänä päivänä hän saa yksinäisyydestä tarpeekseen. Hän päättää lähteä kouluun, onhan hänellä kaksi tervettä jalkaa. Matka on pitkä ja hankala, ja Joonatan kokee omakohtaisesti, miten maailma on rakennettu vain lentäville. Hän tapaa vanhuksen, jonka siivet ovat käyneet liian heikoiksi lentämään.
"Tiedän miltä sinusta tuntuu", sanoi ääni Joonatanin takana. "Tätä paikkaa ei ole rakennettu meidän kaltaisiamme varten."
Eräänä päivänä Saara saa yhtäkkiä ajatuksen. Hän keksii, miten Joonatan saadaan lentämään kuten muutkin.

"Joonatan! Me saamme sinut lentämään!" hihkui Saara ja otti lennokin repustaan. "Katsopa tätä. Me rakennamme sinulle siivet, aivan kuin nämä mutta isommat. Sitten sinä voit lentää. Kas näin!" Saara heitti lennokin alas vuorelta, ja lennokki liisi kevyesti ilmassa. 

Ja toden totta, kun kaikki auttavat siipien rakentamisessa, ne valmistuvat, punaiset, kauniit siivet. Kun Joonatan seuraavana aamuna yhdessä isän avustuksella kokeilee siipiään, kaikki onnistuu.
"Minä lennän", Joonatan ajatteli.
"Minä lennän!", hän hihkaisi niin kovaa, että huuot kaikui ympäri laaksoa, ja ihmiset tulivat ikkunoihin katsomaan, mitä oli tekeillä. 
...
"Mitä minä sanoin", hymyili isä. "Tiesin, että tästä pojasta tulee vielä jotakin suurenmoista. Katsokaa nyt... Hän on ainoa koko maailmassa, jolla on punaiset siivet. Katsokaa, kuinka ne kimaltavat auringossa!"
"Huomenna me lennämme kouluun", kuiskasi Saara. "Yhdessä."
Lokkivuoren Joonatan on melko ainutlaatuinen kirja aiheensa vuoksi. Käsiini ei ole pitkään aikaan sattunut lastenkirjaa, jossa olisi käsitelty vammaisuutta ja sen myötä syntynyttä ulkopuolisuuden tunnetta, esteettömyyttä ja sitä, miten maailma on rakennettu täyteen rappusia tai muuten suunniteltu käveleviä varten. Kirjassa maailma on kääntynyt ylösalaisin - käveleviä ei ole huomioitu millään lailla, eikä rappusia tai siltoja ole missään. Se saa lukijan miettimään, miten valtavasti esteitä maailmassa on niille, joilla on liikkumisessaan jokin este, ja miten suututtavalta ja samalla satuttavalta se mahtaa tuntua! Esteettömyydelle on huutava tarve! Kirjassa Joonatan päättää rakentaa isoksi kasvettuaan siltoja ja rappusia ja teitä, ja aloittaa suunnittelun heti isänsä kanssa. Muutosta Joonatanin lokkivuorelle on siis tulossa.

Kirja puhuu myös siitä, miten muut suhtautuvat erilaisuuteen ja miten hankalaa on osallistua ja tuntea kuuluvansa joukkoon kun on erilainen. Kirja lähestyy ajankohtaista aihetta lämpimästi ja ajatuksia herätellen, ja pääsee koskettamaan syvältä.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi jäin miettimään erityisesti isän aitoa ylpeyttä hänen poikansa saadessa uudet, punaiset siivet ja tämän päästessä lentämään muiden kanssa. Ei haittaa, vaikka Joonatan tarvitsee apua pysyäkseen ilmassa jottei putoaisi laakson pohjalle kuin paperilennokki, isän silmissä poika on jotain suurenmoista ja ainutlaatuista, nimenomaan juuri erikoisten siipiensä vuoksi. Hän on ainoa koko maailmassa, jolla on punaiset siivet! Ei tarvitse olla samanlainen, voi olla suurenmoinen juuri siksi, että on erilainen. 

Tämä monin tavoin ihana kirja saa ehdottomasti viisi tähteä, niin paljon ajatuksia se herättää. Myös kuusivuotias tyttäreni piti kirjasta ja antoi sille arvosanaksi melkein täydet 4 tähteä. Jens Ahlbomin kuvituskin toimii hyvin vahvan tarinan kanssa.


Kirjan on julkaissut pieni kustantamo Saarni-kirjat, joka on julkaissut vuodesta 2009 alkaen muutaman lastenkirjan vuodessa, sekä ruotsalaista että kotimaista lastenkirjallisuutta. Lokkivuoren Joonatanilla on ollut kustantamon sympaattisen perustajan Matias Saarnin elämässä aivan erityinen sijansa. Hän tutustui kirjaan asuessaan Ruotsissa, ja erityispedagogiikan opiskelijana kirja viehätti häntä kovasti. Saarni päätti tuoda Joonatanin sekä muita alan kirjoja Suomeen. Samalla hän perusti Saarni-kirjat -kustantamon.

Tulevaisuudessa kustantamo julkaisee kirjoja tihentyvällä tahdilla ja suurempina painoksina, ja ohjelmaan tulevat myös selkokieliset lasten- ja nuortenkirjat, kertoo Matias Saarni. Tämän vuoden alusta Tittamari Marttinen on toiminut yrityksen uutena kustantajana. Kustantamolla on paraillaan yhdessä Selkokeskuksen kanssa käynnissä  nuorille suunnattu selkokirjojen kirjoituskilpailu, jonka tulokset julkistetaan tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla.


Lokkivuoren Joonatan on sen kaltainen lastenkirja, että odotan kiinnostuksella tutustumista Saarni-kirjojen muihin kirjoihin. Valikoimaan voi tutustua Lastenkirjakaupan sivuilla.

Tähtiä 5 / 5
Hyvää pääsiäistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...