Kustannus:
Karisto 2013
28 s.
Lyhyesti: Upeasti kuvitettu ja pysäyttävä kuvakirja pelosta ja lapsen määräämisvallasta kehoonsa.
Lyhyesti: Upeasti kuvitettu ja pysäyttävä kuvakirja pelosta ja lapsen määräämisvallasta kehoonsa.
Emi ei yllä toffeekiukuroihin, ja herra Krook nostaa hänet syliinsä. Hän tekee aina niin, vaikka Emi ei tahdo. Emillä menee karkkikaupassa pitkään. Kun hän lopulta tulee ulos, hänellä on syli täynnä karkkia. Paljon enemmän kuin rahalla saa.
Emi on
pieni tyttö, jonka koti on vastapäätä hylättyä autiotaloa, Emin painajaistaloa.
Unessa korppipäinen mies on kahlinnut autiotaloon tytön, samanlaisen kuin Emi.
Tytöllä on kahle jalassa eikä hän pääse pois. Emin kodin lähellä on myös
karkkikauppa, jossa Emi käy. Karkkikaupan omistaja herra Krook ottaa syliin vaikka Emi ei tahdo.
Isä ja äiti sanovat, että painajaiset menevät pois, mutta eivät ne mene. Eivät ennen kuin Emi tapaa lempeän lintutädin monta kertaa, jolle hän voi kertoa kaiken unien korppipäisestä miehestä. Lintutädin luona oleva pieni punarinta auttaa Emia ymmärtämään, että hän itse saa päättää, kuka ja milloin häntä kosketetaan.
Isä ja äiti sanovat, että painajaiset menevät pois, mutta eivät ne mene. Eivät ennen kuin Emi tapaa lempeän lintutädin monta kertaa, jolle hän voi kertoa kaiken unien korppipäisestä miehestä. Lintutädin luona oleva pieni punarinta auttaa Emia ymmärtämään, että hän itse saa päättää, kuka ja milloin häntä kosketetaan.
Tämän
vuoden (vaikka ilmestyikin vuonna 2013) vavahduttavin kuvakirja käveli vastaan Enna
Airikin Korppipäisen miehen muodossa. Jo kuvitus valloitti niin 8-vuotiaan
kuin minutkin, ja kirja oli pakko lukea siltä seisomalta.
Tarina oli pysäyttävä. Lapselle se oli ennen kaikkea painajaisia ja jollain tavoin paha mies, aikuinen ymmärsi pahuuden mittakaavan ja rikki menneen, peloissaan olevan pienen tytön, painajaisen tytön.
Tarina oli pysäyttävä. Lapselle se oli ennen kaikkea painajaisia ja jollain tavoin paha mies, aikuinen ymmärsi pahuuden mittakaavan ja rikki menneen, peloissaan olevan pienen tytön, painajaisen tytön.
Herkin vedoin Airik piirtää tarinan paperille, tarkasti pieniä yksityiskohtia myöten. Hän hyödyntää ja yhdistää oivaltavasti värejä, päivä ja yö vuorottelevat niin Emin maailmassa kuin kuvituksessakin. Emin painajaiset tai tapahtumat, joita ei voi kuvittaa, ovat mustia ja dramaattisia, herääminen aamuun ja päivät vanhempien tai lempeän lintutädin hoivassa pastellisia, valoisia. Musta ja pelko sekoittuvat kuitenkin niihinkin, sillä pelko kulkee mukana Emin ajatuksissa. Miljöö on vanhanaikainen, kaupunkikuvassa on Elsa Beskowia ja silhuetteja. Kuvitusjälki on todella taidokasta.
Meitä tämä ihana kuvakirja kosketti ja ravisteli, ihastutti niin lapsen kuin aikuisenkin ja on parhaita pitkään aikaan lukemiamme!
Korppipäistä miestä on esitelty myös mm. Lastenkirjahyllyssä ja ja Löytöretkellä Piilomaassa -blogissa.
Kustannus: Karisto 2013
Mistä: Kustantajalta
Tähtiä 5/5Mistä: Kustantajalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!